Ainon on noin talvilapsena hieman vaikeaa suhtautua tähän yhtäkkiseen lämpöaaltoon. Päivisin on lähes mahdotonta nukkua kun on niin kuuma, illalla uni tuleekin sitten tosi vauhdilla kun ilma viilenee. Myös yöpuku vaihtui kerta heitolla pelkäksi paidaksi. Onhan tässä ilmassa toki jotain kivaakin - on niin ihanaa heilutella paljaita varpaita ilmassa vaunuissa ilman peittoa. Ehkä tuurilla niihin voisi tarttua vähän rusketustakin...

Olimme Ainon kanssa pienellä kotimaanmatkalla Lahdessa moikkaamassa tuttuja. Olipa kivaa nähdä taas pitkästä aikaa kavereita joita salaa välillä kaipaan ympärilleni. Opiskelukavereilla on jo paljon lapsia ja maanantai-iltana treffasimmekin lapsien kanssa yhdessä Susannan luona. Ainon oli vielä vähän vaikeaa sietää 2 + -ikäisten poikien raisua menoa ja mekkalointia, syömisestä ei oikein meinannut tulla mitään ja lopulta tuli suuri kiukku. Mutta siitä selvittiin pian. Yötä olimme Ainon kummien Hannan ja Miikan ja Atte-pojan luona. Atte oli kovin hoivaamassa Ainoa ja piti huolta, että Ainon tutti oli koko ajan saatavilla. Ja moiskauttipa poika hienosti pusun Ainon poskelle.

80313.jpg

Tiistaina kävimme vielä tapaamassa Lahden Ammattikorkeakoulun hallinnon ihmisiä. Ainoa kiukutti nälkä ja kuumuus ja äiti vain itse veteli lounasta ruokalassa. Aino kiersi sylistä toiseen ja äiti sai syötyä, kiitos avusta! Kun tyttö sai viimein itsekin ruokaa, irtosi muutama hymy myös LAMKin tädeille.

Autolla matkustaminen näin helteellä on ihan vihoviimeistä, lapsi on koko ajan hiestä märkä ja hermot koetuksella! Ja onhan sitä tietysti vaikea nukkua jos on kuuma kuin saunassa, eipä sitä itsekään saunan lauteille helpolla nukahtaisi! Hienosti selvisimme kuitenkin sekä meno- että paluumatkan, n. 2,5 tuntia. Ja oli mukava reissu! Isillä vain taisi olla vähän ikävä tytärtään....