Laiskuutta laiskuutta... mistään muusta ei tämä viive kirjoituksissa ole johtunut. Vaan eipä suurempia ihmeitä ole tapahtunutkaan, ihan tavallista arkea, jopa niin tavallista, että voisi sanoa lähes kaikkien päivien olevan samanlaisia.

Onneksi tuo on sentään liioittelua, sillä viikkoomme tuo sisältöä mm. espanjan opiskelu, jota jatkamme Jaakon kanssa nyt toista vuotta. Mukavaa vaihtelua arkeen, vaikka "alkuhuuma" opiskelusta on hävinnyt ja normaalit ongelmat kielen opiskelussa tulleet esille - sanasto kun ei vaan tartu päähän! Tämän ajan Aino viettää mummulassa, josta löytyy aina piparia ja usein jäätelöä (josta Aino muistaa muistuttaa koko viikon ajan..). Lisäksi olen käynyt Kaarinan uimahallilla vesijumpassa (= pakonomainen tarve liikkumiseen ja (muka) painonpudottamiseen) ja säännöllisen epäsäännöllisesti juoksemassa - ainakin korttelin ympäri! Torstait vietämme Ainon kanssa tyttöjen iltaa kun Jaakko on harjotuksissa. Silloin yleensä kylvemme ja vietämme laatuaikaa kaksin. Että tällaisista asioista koostuvat meidän viikot, tasapaksua taaperrusta johon valoa tuo onneksi Aino sutkautuksillaan ja aurinkoisella olemuksellaan.

Aino on ottanut loppukesän-alkusyksyn aikana ison kasvupyrähdyksen. Tämän huomasin kun jouduin kantamaan valtaosan vaatekaapin sisällöstä varastoon. Neuvolassa, jossa kävimme jo hyvä tovi sitten ja vielä Turun puolella kun äiti saamattomana ei saanut aikaiseksi ilmoittaa kaupunginvaihdosta, oli kaikki hyvin ja kohdallaan ja mitat 81,5 cm ja 12,1 kg. Normaalilla alakäyrällä, mutta suunta ylöspäin! Neuvolan nuivahko lääkäri ei sukonut Ainon puhekykyjä, vaikka Aino luetteli hienosti kaikki sanat kirjasta ja enemmänkin. Kun kerroin Ainon osaavan myös kolmen sanan lauseita, pyöritteli lääkäri silmiään tyyliin "tiedätköhän itse edes mikä on kolmen sanan lause..." no, ei ole pakko uskoa, mutta näitä lauseita on tullut jo paljon ja jo kauan! Lisäksi Aino osaa laskea jo kahteen, eli käytännössä tietää mikä ero on "yhdellä linnulla" ja "kahdella linnulla" ja osaa myös kertoa onko kyseessä "kaksi koiraa" vai "yksi koira". Keskusteluja käydään ahkerasti ja jutun voi ainakin hyvällä mielikuvituksella kokea olevan vuorovaikutteista. Niin ja menihän se pakollinen palikkatestikin ihan putkeen ja palikoista tuli torni.
Onhan se oma tahtokin jo löytynyt aika vahvasti. Varsinkin "Aino itte" -asiat ovat herkkiä ja saavat paljon mielipahaa aikaan jos tahtomisia torpeedoidaan. Haalarin pukeminen päälle itse ei ole kuitenkaan maailman helpoin homma, ainakaan vajaa kaksivuotiaalle! Joskus shown aikaansaamiseen ei tarvita kuin se, että äiti on ihhottava eikä anna enää kolmatta purkkaa tai dents-pastillia putkeen tai iskä ei tiedä missä järjestyksessä pupu, Robert ja nalle pitää laittaa tuolille istumaan. Kyllä on siis rankkaa!

Viime viikonloppuna järjestettiin nykyisessä kotikaupungissamme Kaarinassa paikallisten perhepäivähoitajien toimesta nuorisotila Vaparissa lastentapahtuma "Lystikäs". Tapahtuma oli varsin oiva juuri Ainon ikäiselle taapertajalle, jolle aktiviteettien keksiminen ole vielä kovin haastavaa ja pari patjaa antaa jo suuren ilon. Vapariin oli koottu siis patjoja, palloja, mopoja, putkia ym. sälää, joilla lapset saivat kikkailla sydämensä kyllyydestä. Välillä oli ohjattuja jumppatuokioita ja paikalta sai ostaa myös mehua ja pullaa. Parissa tunnissa sai lapsen juoksutettua väsyneeksi mutta onnelliseksi ja päälle pitkät päikkärit! Näitä lisää, kiitos Kaarinan kaupunki!

Tässä vielä epämääräinen kokoelma syksyn kuvasatoa. Yritän olla ahkerampi kirjoittelussa jatkossa!