Niinpä se joulu taas meni ja vuosikin vaihtui räiskyen - hyvää uutta vuotta 2008!

Ainolle tämä oli ensimmäinen varsinainen koskeus jouluun, joten kaikki oli myös uutta ja jännää. Joulupukin asuinpaikaksi selvisi nopeasti Korvatunturi (tosin on hyvin vaikeaa tietää, mitä alle 2-vuotias ajattelee Korvatunturin olevan...) ja muutenkin joulupukki oli mystisen jännä juttu aattoon asti. Jouluvalot olivat todellinen hitti, kuten jo edellisessä jutussa totesin ja joulukalenterin avaaminen oli todella must! juttu. Tonttulakki oli tosi tylsä, mutta muut joulujutut, kuten kotimme vähäiset koristeet taas jees. Kuusen haku takapihan metsästä oli jopa niin jännittävää, että meinasi tulla kiukku, mutta kun kuusi saatiin mukaan ja isi raahasi sen pihalle, oli isi tosi vahva ja Ainon mukaan korjaa rikki menneen kuusen pian. Jouluaattona kuusi sai koristeet Ainon asettelemana (alimmille oksille ja kuusen alle lattialle) ja ihme ja kumma - koristeet saivat kuusessa myös olla rauhassa.

Tietynlainen touhuaminen ja asioiden valmistelu ihmetytti Ainoa suuresti, mutta viimeistään kun talo täyttyi vieraista eli mummusta, mammasta ja taatasta, Pipsa-tädistä ja Seposta ja serkuista ja pienestä Inkasta, menivät pasmat täysin sekaisin - kenen sylissä kuuluu nyt istua ja kenelle esitellään kirjoja?! Aino päättikin hoitaa asian lopulta ensin syömällä herneitä hyvällä ruokahalulla, mitä hän ei normaalisti tekisi ikinä ja lopulta sulkeutumalla omaan huoneeseensa niin, että kun menin katsomaan, hän luki itselleen satua kirjasta ja huusi "äiti mene pois, laita ovi kiinni!".

Ja kun pukki tuli! Tyttö meni ensin aivan lukkoon ja säntäsi Pipsa-tädin syliin, eikä suostunut katsomaan päinkään kun pukki yritti tyttöä jututtaa. Mutta kun lahjasäkin suu avautui, tajusi Aino homman jujun ja kantoi lahjoja säkistä omaan jemmaansa tottunein ottein. Ihmetystä herätti vain se, että joku muukin sai lahjoja kun Aino! Varsinkin pieni Inka kilpailijana taisi jopa viedä voiton pakettejen runsaudessa.

Pukin syliin ei Aino kuitenkaan uskaltanut, äidin sylissä hiukan lähemmäs vain, niin että pystyttiin toteamaan pukin parran aitous. Ehkä sitten ensi vuonna, kun pukki on jo vanha tuttu. Iloisen vilkutuksen pukki sai peräänsä ja taitaa olla odotettu vieras toistekin!

Lahjat olivat mieluisia, lego-laatikko kannettiin heti piiloon omaan huoneeseen tarkempaa tarkastelua varten. Paras taisi olla hoitotädin valitsema sammakko, joka on aaton jälkeen kulkenut kainalossa lähes kaikkialle. Myös jutteleva Pipsa-possu naurattaa Ainoa aina uudestaan.

Joulu jäi varmasti mieleen pitkäksi aikaa, sillä kaikkiin "missäs me Aino oltiin...?" tai "mitäs tapahtui...?" kysymyksiin vastataan nykyään aina joko "joulupukki" tai "joululahjoja".

Vuosi vaihtuikin sitten rauhallisemmissa merkeissä. Aattona iltapäivällä Aino ja iskä olivat pomppimassa Turun kaupungin tarjoamassa lasten liikunnan ihmemaa -tapahtumassa Kupittaan urheiluhallissa. Olikin valtava näky kun menin paikalle myöhemmin ja urheiluhallin valtavista ikkunoista näkyi noin kolmetuhatpäisen lapsen pomppiva massa. Paikalle oli raahattu jokainen hallin matto ja pari valtavaa pomppulinnaa. Tilaisuus kruunaantui lasten ilotulitukseen, joka oli mittasuhteiltaan täysin sopiva ja ainakin Ainoon teki suuren vaikutuksen, kun "tähdet lentävät ja paukkuu". Vaatikin taas suuria lupauksia uusista ilotulituksista kotona, että sai Ainon kannettua autoon ja kotiin. Kaarinan kaupungin ilotulitus olikin astetta heikompi tai ainakin se pilvisestä säästä johtuen näkyi meille salmen yli aika huonosti. Tyydyimme ääniin ja omiin tähtisädetikkuihin. Koko yön Aino nukkui autuaan tietämättömänä valtavasta paukuttelusta, joka meidän mielestä jatkui vähän liiankin kauan.

Näin on joulut ja muut pyhät vietetty ja tavallisen tappava arki koittakoon!