Sunnuntaina kävimme, niinkuin tuhannet muutkin kauppojen sunnuntaiaukiolosta onnelliset kuluttajat, mittailemassa hyllymetrejä mm. lelukaupassa ja samalla miettimässä mitä joulupukilta voisi mitä kohtelijaimmin pyytää.
Tänään sitten rustasimme pyyntömme paperille ja paperin kuoreen. Kuoren äiti kiikuttaa huomenna postiin. Sitten jännityksellä odotamme, löytääkö joulupukki meidät jouluyönä Espanjasta. Varmuuden vuoksi lupasimme jättää pukille kodin takapihalle muutamia pipareita ja vettä. Jos pukki käykin vain meillä kotona, saa hän vähän levähtää ja löydämmehän mahdolliset tuomiset sitten täältä kotoa tapaninpäivänä kun palailemme reissusta.
Kirjeeseen kirjoitimme myös, että pääsääntöisesti Aino on ollut kiltti, vaikka välillä joitain yhteenottoja on Reetan (hoitopaikan paras kaveri) kanssa. Ja nythän se kiltteys vaan lisääntyy, kun koskaan ei voi tietää, missä tonttu piileksii ja kirjaa ylös kaiken tapahtuvan...
Toivomuslistakin pysyi onneksi kohtuuden rajoissa, listalle kirjoitimme ainoastaan Muumi-läppärin ja LEGO-palikoita, joihin kuuluu ikkunoita ja ovia, jotta saisimme LEGO-ukkojen asunnot hiukan viihtyisimmiksi.

Hahaa!! Täällä ollaan taas - poistan kaikkien teidän ( onko siellä enää ketään..?) uskomukset tämän kuolleisuudesta ja palaan linjoille! Kohta tulee täyteen vuosi viimeisestä kirjoituksesta ja siis Ainolle kolme vuotta. Koitetaanpa palauttaa asioita ajantasalle:
Hengissä siis ollaan. Maailman talous näyttää paljon paljon huonommalta kuin silloin kun viimeksi kirjoittelin, Aino on kasvanut pituutta varmasti lähes 10 senttiä ( on nyt jotakuinkin 90 cm) ja henkisesti monia kilometrejä. Ainon kanssa voi käydä jo ihan oikeita "keskusteluja", hän ottaa huomioon monenlaisia asioita, kuten että jos mummulla on käsi kipeä, on parasta kiivetä tuolille itse ja kieltäytyä kohteliaasti avusta. Tai jos esittää vastaväitteen fiksusti, voi saada paljon anteeksi: isä sanoi Ainolle: istu nyt nätisti tuolilla ja syö, Aino vastaa: kuule en minä nyt oikein ehdi, katsos mulla on tässä vähän hommia. Neidistä on tullut joissain asioissa hyvin pikkuvanha, muistaa paljon tärkeitä asioita ja muistaa niistä huomauttaa myös muille. Varsinkin jos joku sattuu sanomaan jotain VÄÄRIN tai vaikka vain Ainon mielestä VÄÄRIN, hän kyllä mainitsee siitä, ja nimenomaan painottaa sanaa VÄÄRIN!!
Monessa asiassa Aino on hyvin näppärä, hän pukee vaatteet ja riisuu hienosti, sekä ulko- että sisävaatteet. Polkupyörällä ajo on sujunut jo alkukeväästä asti hienosti, kohta varmasti ilman apupyöriäkin. Numerot Aino osaa lähes kahteenkymmeneen ja asioiden laskeminen sujuu kymmeneen asti.
Kesää vietettiin paljon merellä ja sielläkin Aino on kerta kerran jälkeen enemmän ja enemmän kotonaan. Veneessä hän liikkuu näppärästi ja ymmärtää hyvin monia veneasioita, harjoittelee veneen ohjaamista ja kyselee merikortista symbolien merkitystä. Majakat ja poijut on jo opeteltu tunnistamaan, tosin vasta minä tahansa poijuina, seuraavaksi kesäksi riittää sitten haasteita ilmansuunnissa ;)
Lempi asioita tällä hetkellä ovat ilmapallot, Hello Kitty, Myyrä ja legot. Näin joulun pikku hiljaa kolkutellessa kolisevat postiluukuista myös lukuisat lelumainokset. Niistä Aino valitsi jo itselleen kolme lego-kokonaisuutta: nämä kolme juttua mä haluan!
Jouluksi ollaan taas suuntaamassa Espanjaan. Sitä Aino onkin jo odotellut kesästä asti ja kertonut myös monelle, kuinka Espanjaan mennään suihkarilla, ja kun sieltä tullaan niin Aino täyttää kolme! Sitä odotellessa siis...

            
Ainon rapu-aarre esittelyssä                  Sauvakävelyä syksyllä

Tänään oli se hieno päivä kun Ainolle tuli mittariin kaksi kokonaista vuotta! Päivä olikin täynnä yllätyksiä.

Jotain enteillen Aino herätti äidin huudellen jo klo 04.30, eikä tämän jälkeen olisi nukuttanut lainkaan... Noin puolen tunnin taistelun jälkeen uni kuitenkin tuli ja sitä riitti vielä kahdeksaan asti.

Aamun ensimmäinen yllätys koettiin, kun Mikko-enon vaatteet löytyivät olohuoneesta, mutta enoa ei näkynyt missään! Mikko-eno oli nimittäin tullut illalla jo Ainon nukkuessa kylään ja lähtenyt aamulla Ainon nukkuessa kalaan. Eno oli kuitenkin jättänyt Ainolle hienot pinkit retkiruokailuvälineet, joissa riitti ihmeteltävää aamuksi. Sitten tuli mummu ja samalla isä toi myös ison paketin, josta paljastui hieno punainen hella! Mummu lisäsi riemua antamalla kattiloita ja astioita. Ja eikun keittopuuhiin! Siinä sitten maisteltiinkin sopat jos toisetkin, välillä lautasilta ja välillä suoraan pannusta.

Päikkärien aikaan mummu ja äiti järjestivät pienenpienet leipomissulkeiset, koska iltapäivällä oli luvassa lisää vieraita: hoitopaikan kaveri Reetta vanhempineen ja isin bändikaveri Janina ja Helvi-tytär ja Janne-isi tulivat ja toivat lisää lahjoja, mm. ihan oikean vauvanuken! Menoa ja meininkiä riitti, kun kolme tyttöä, joilla ikäeroa alle kuukausi, temmelsivät ja kiljuivat yhteen ääneen. Ilmapallot olivat illan selkeä hitti ja silmänräpäyksessä oli Ainon huone kuin pommin jäljiltä. Bileiden teemana oli Nalle Puh ja äiti oli tehnyt teemaan sopivan Puh-kakun, joka tosin jäi vähemmälle suosiolle, koska ei ollut aikaa pysähtyä ruokapöytään, kiire kiire!

Kavereiden iltapuuroaika kuitenkin tuli ja ajoi tytöt koteihinsa. Ainolle jäi vielä kierroksia, jota purettiin ilmapalloihin ja iskään ja äitiin ja vielä nukkumattiinkin. Yhä edelleen kuuluu sängystä synttärisankarin jupinaa. Mutta iloinen ja reipas tyttö on nyt jokatapauksessa kaksi vuotta!

Niinpä se joulu taas meni ja vuosikin vaihtui räiskyen - hyvää uutta vuotta 2008!

Ainolle tämä oli ensimmäinen varsinainen koskeus jouluun, joten kaikki oli myös uutta ja jännää. Joulupukin asuinpaikaksi selvisi nopeasti Korvatunturi (tosin on hyvin vaikeaa tietää, mitä alle 2-vuotias ajattelee Korvatunturin olevan...) ja muutenkin joulupukki oli mystisen jännä juttu aattoon asti. Jouluvalot olivat todellinen hitti, kuten jo edellisessä jutussa totesin ja joulukalenterin avaaminen oli todella must! juttu. Tonttulakki oli tosi tylsä, mutta muut joulujutut, kuten kotimme vähäiset koristeet taas jees. Kuusen haku takapihan metsästä oli jopa niin jännittävää, että meinasi tulla kiukku, mutta kun kuusi saatiin mukaan ja isi raahasi sen pihalle, oli isi tosi vahva ja Ainon mukaan korjaa rikki menneen kuusen pian. Jouluaattona kuusi sai koristeet Ainon asettelemana (alimmille oksille ja kuusen alle lattialle) ja ihme ja kumma - koristeet saivat kuusessa myös olla rauhassa.

Tietynlainen touhuaminen ja asioiden valmistelu ihmetytti Ainoa suuresti, mutta viimeistään kun talo täyttyi vieraista eli mummusta, mammasta ja taatasta, Pipsa-tädistä ja Seposta ja serkuista ja pienestä Inkasta, menivät pasmat täysin sekaisin - kenen sylissä kuuluu nyt istua ja kenelle esitellään kirjoja?! Aino päättikin hoitaa asian lopulta ensin syömällä herneitä hyvällä ruokahalulla, mitä hän ei normaalisti tekisi ikinä ja lopulta sulkeutumalla omaan huoneeseensa niin, että kun menin katsomaan, hän luki itselleen satua kirjasta ja huusi "äiti mene pois, laita ovi kiinni!".

Ja kun pukki tuli! Tyttö meni ensin aivan lukkoon ja säntäsi Pipsa-tädin syliin, eikä suostunut katsomaan päinkään kun pukki yritti tyttöä jututtaa. Mutta kun lahjasäkin suu avautui, tajusi Aino homman jujun ja kantoi lahjoja säkistä omaan jemmaansa tottunein ottein. Ihmetystä herätti vain se, että joku muukin sai lahjoja kun Aino! Varsinkin pieni Inka kilpailijana taisi jopa viedä voiton pakettejen runsaudessa.

Pukin syliin ei Aino kuitenkaan uskaltanut, äidin sylissä hiukan lähemmäs vain, niin että pystyttiin toteamaan pukin parran aitous. Ehkä sitten ensi vuonna, kun pukki on jo vanha tuttu. Iloisen vilkutuksen pukki sai peräänsä ja taitaa olla odotettu vieras toistekin!

Lahjat olivat mieluisia, lego-laatikko kannettiin heti piiloon omaan huoneeseen tarkempaa tarkastelua varten. Paras taisi olla hoitotädin valitsema sammakko, joka on aaton jälkeen kulkenut kainalossa lähes kaikkialle. Myös jutteleva Pipsa-possu naurattaa Ainoa aina uudestaan.

Joulu jäi varmasti mieleen pitkäksi aikaa, sillä kaikkiin "missäs me Aino oltiin...?" tai "mitäs tapahtui...?" kysymyksiin vastataan nykyään aina joko "joulupukki" tai "joululahjoja".

Vuosi vaihtuikin sitten rauhallisemmissa merkeissä. Aattona iltapäivällä Aino ja iskä olivat pomppimassa Turun kaupungin tarjoamassa lasten liikunnan ihmemaa -tapahtumassa Kupittaan urheiluhallissa. Olikin valtava näky kun menin paikalle myöhemmin ja urheiluhallin valtavista ikkunoista näkyi noin kolmetuhatpäisen lapsen pomppiva massa. Paikalle oli raahattu jokainen hallin matto ja pari valtavaa pomppulinnaa. Tilaisuus kruunaantui lasten ilotulitukseen, joka oli mittasuhteiltaan täysin sopiva ja ainakin Ainoon teki suuren vaikutuksen, kun "tähdet lentävät ja paukkuu". Vaatikin taas suuria lupauksia uusista ilotulituksista kotona, että sai Ainon kannettua autoon ja kotiin. Kaarinan kaupungin ilotulitus olikin astetta heikompi tai ainakin se pilvisestä säästä johtuen näkyi meille salmen yli aika huonosti. Tyydyimme ääniin ja omiin tähtisädetikkuihin. Koko yön Aino nukkui autuaan tietämättömänä valtavasta paukuttelusta, joka meidän mielestä jatkui vähän liiankin kauan.

Näin on joulut ja muut pyhät vietetty ja tavallisen tappava arki koittakoon!

Joulukuu koitti, enää 23 yötä jouluun ja huomenna saamme sytyttää ensimmäisen adventin kynttilän. Meillä juhlittiin tänä aamuna todenteolla, kun vihdoin muumi-kalenterista sai ottaa yhden suklaan. Pettymyksen toi toki se, että suklaita sai todella vain yhden... Vajaan kahden vuoden ikäisenä käsiteet "yksi päivässä" ja "huomenna taas uudestaan" ovat hiukan vaikeita ymmärtää.
Joulupukki tuo Ainolle tänä vuonna tytön omien sanojensa mukaan hyvää ruokaa, joten homma on vanhemmille onneksi aika helppo. Jouluvalot ovat tehneet suuren vaikutuksen, niitä on jopa saatu lähteä mummun kanssa kaupungille asti pällistelemään. Tontut ja enkelit ovat jo tuttua kauraa ja vanhoja kavereita.

Muuten meillä eletään hyvin vahvaa oman tahdon aikaa. Eilen illalla huutoepisodi kesti melkein vartin kun pottailu ei huvittanut. Aamuisin vaatii aikamoista diplomatiaa että kiireessä haalari menee päälle äidin eikä Ainon itsensä pukemana. Myös äidin käsittämätön tapa pitää lakkia väärin päin päässä, on aiheuttanut pari huutokohtausta. Lakki laitetaan päähän niin, miten Aino sanoo PISTE!

Muuten elämä on kuitenkin yhtä aurinkoa ( Ainon mielestä, siis), tai hauskaa, kuten hän itse asian ilmaisee. Monet asiat ovat "hauskaa". Mörköooppera on hauskaa, tasajalkaa pomppiminen on hauskaa ja Pipsa-possu ja Myyrä -videot vasta ovatkin hauskaa!!

Torstaina Aino kertoi, että "purkka oli päässä". Sanoin että "jaaha, kukas sen  sieltä pois otti?", johon sain vastaukseksi että Hilkka-täti oli purkan poistanut. Syytä purkan päähän joutumiseen en kuitenkaan saanut.

Aino on myös omaksunut tavan käytää päätettä -pas jokaisen kehoitussanan perässä. Onkin astetta pehmeämpää komentaa äiti vaihtamaan dvd-elokuvaa huutamalla: "tulepas äiti vaihtamaan levy!" ja "Laitapas Pipsa-possu päälle!".

Niin ja vielä - kiitoksia sille ihmiselle, joka on keksinyt Hop Lop - konseptin! Voiko olla mitään helpompaa tapaa saada tytöstä energiat pihalle, kun päästää kaikki virta irti ja sata lasissa pehmeiden seinien ja pomppulinnan, pallomeren, liukumäkien, tunneleiden ja riippusiltojen huomaan. Kannattaa kokeilla!