Ensimmäinen äitienpäivä on vietetty, tosin täysin työn merkeissä. Kova purjehduskuume senkun nousee ja veneen veteenlasku lähestyy, joten venetöitä on tehtävä. Viikonlopun vietimme siis rannassa ja saimmekin paljon aikaiseksi, pojat asensivat polttoainetankin ja kaasun, me Jennin kanssa pesimme kyljet ja kannen sellaisella myrkyllä että käsistäkin hävisi nahkat!
Aino nukkui tyytyväisenä päiväunia sekä lauantain että sunnuntain hiomakoneiden surinassa ja rannan tuulisessa säässä. Eipä paljon näyttänyt häiritsevän. Välillä käytiin ruokailemassa mondeon etupenkillä ja taas jatkettiin. Tähän raukkaparan on totuttava, sillä veneenomistajalla nämä keväiset kunnostustalkoot ovat raakaa totuutta ja jokavuotista sellaista. Vaan eipä mene montaa vuotta kun Ainolle voi jo antaa hiekkapaperin käteen ja ottaa mukaan hommiin! Pienestä pitäen kun oppii, niin tietää sitten veneilijän ilot ja arjet.

Perjantaina olin muutaman tunnin "oikeissakin töissä" Nauvossa, auttamassa ystäväni Mikan kevätruuhkaa. Laitoin purjeita ja kiristin mastoa pariin veneeseen mukavassa auringonpaisteessa niin, että käsivarret ja nenänpää saivat oikein pientä päivetystäkin. Ja pakko myöntää, että työnteko tuntui vaihteeksi oikein mukavalta! Aino oli ekan kokonaisen päivän mummun kanssa kotona ja hyvin olivat kuulemma saaneet ajan kulumaan, Aino oli ollut tapansa mukaan aurinkoinen.

Ainolle ostettiin ekat omat aurinkolasit lauantaina. Hänelle itselleen on niiden tarkoitus vielä hieman hakusessa, sangat yrittävät kovin eksyä suuhun jatkuvasti... Ehkä se vielä jonain päivänä selviää!