Railakas viikonloppu takana, pikku hiljaa alkaa toipua! Jo pelkästään koko perheen voimin reissaaminen on huomattavasti työläämpää kuin kuvittelisi ja kun siihen lisätään vielä uinti, pikkutunneille asti jatkuneet pippalot ja tämän päälle huonosti nukuttu yö ja kuitenkin lähes normaali päivä aikaisine heräämisineen ja perässä juoksemisineen ja höystetään vielä parin tunnin ajomatkalla, on ainekset pieneen uupumiseen kasassa!

Niin, ystävillämme Pikillä ja Ilkalla oli yhteiset 40-vuotisbileet, eli kasikymppiset ja teemana v. 1966. Kerrankin olimme jopa paneutuneet aiheeseen vierailemalla kirpputorilla ja hankkimalla asiaankuuluvat kuteet ja vermeet. Ja bileet olivat kyllä hauskat! Paikalla oli pitopalvelu ruokineen ja tarjoilijoineen, ulos oli katettu pitkät pöydät ja teemaan sopivaa musiikkia soitettiin ja myös tanssittiin aamuyöhön asti. Ja juomapuolestakin oli huolehdittu hyvin - tulipa koettua myös se, että ellei lapsenhoitoa ole varattu seuraavan päivän iltaan asti, kannattaa hyvissä ajoin alkaa kieltäytyä lisälasillisista... Mutta jo toinen kerta siis juhlimassa kahdeksan kuukauden aikana, tekipä hyvää!


Koska juhlat olivat siis "ilman lapsia" -aiheiset, Aino vietti lauantai-iltaa enonsa Mikon ja Jennin luona, pientä maistiaista lapsiperheen arkeen ;)... Hyvin olivatkin saaneet perässä juosta, sillä Aino omaperäisine ryömimistyyleineen ei ole enää hitaimmasta päästä, vaan pitää yllä jonkinlaista aktiviteettia koko ajan. "Kielletyt tavarat" olivat saaneet siirtyä piiloon toiseen huoneeseen ja jos jonkinlaista koloa oli vuorattu tyynyillä. Ruoka ei ollut ihan kotoisaan tyyliin maittanut, mutta muuten ilta oli mennyt ilmeisen hyvin, ainakin sunnuntaina koko porukka vaikutti vielä suht. tasapainoiselta.

Kettuhaita pääsimme sitten maistelemaan sunnuntaina, noin niinkuin dagen efter-ruoaksi, kuten meillä on tapana ;). Eli Pohjanmerellä olleeseen kalastusalukseen oli eksynyt tällainen nelimetrinen veijari, joka sitten myytiin kalatiskillä Espoon Sellon cittarissa. Hyvää oli, kuten Mikon ja Jennin luona yleensä ruoka tapaa olla, mutta harvemmin kuitenkaan ihan näin harvinaislaatuista! Tästä kalatapauksesta löytyy juttua myös lähes jokaisen lehden sivuilta, jos omaa oikeudet arkistojen selaamiseen.


Eilen kävimme neuvolalääkärillä, joka totesi lyhytsanaiseen tapaansa että tyttö on terve ja kasvaa ja kehittyy hyvin. Mitat olivat tasaantuneet keväisen lihomispyrähdyksen jäljiltä, nyt painoksi saatiin 8700 g ja pituutta 67,5 cm. Turvallisesti alakäyrällä, mutta käyrällä kuitenkin. Ja Aino siis jaksaa olla aina vain aurinkoinen, aktiivinen mutta positiivinen. Kaikki tuntuu olevan pienen neidin maailmassa hyvin, tutkittavaa riittää ja ruoka maistuu. Summa summarum - kaikki hienosti!