Äitiyslomalla on sitten niin mukavaa, kun voi viettää aikaa kotona,
lueskella lehtiä, tapailla kavereita, nukkua pitkään ja vaikka nostaa
jalat ylös ja juoda kuppi kahvia jos siltä tuntuu... Uskomatonta, mutta
tämä on monen (varsinkin miehen... anteeksi nyt vaan!) käsitys asiasta.
No, me äidit kyllä totuuden tiedämme, jo yhden lapsen kanssa aika kuluu
rattoisasti myös ilman niitä lehtiä ja pitkiä aamu-unia, kahvista ja
jalkojen nostamisesta puhumattakaan. Kahden ja useamman termiitin
kanssa varmasti vielä rattoisammin.
No, mitä kun äiti sairastuu? Kun on työelämässä, voi marssia
työterveyshuoltoon ja saada pari päivää aikaa parantua, painua peiton
alle ja kirota kaikki vilustumiset ja pahat olot alimpaan helvettiin.
Vaan kun on kotona tekemässä työtä, ei tällaisia lomia tunneta. Ei jää
mahdollisuutta kun tuohon kiroamiseen, muuten normaalit rutiinit aamun
aikaisista heräämisistä illan nukkumaanmenoon, kaikki villi meno siinä
välillä ja jopa yöheräämiset säilyvät entisellään. Tunnollinen äiti
siis sairastaa vain öisin, n. klo 22 ja aamu 6:n välisenä aikana.
Pirun syysflunssa siis iski minuun, alkaen pienellä nuhalla, jatkuen
nyt jo kuudetta päivää, mutta pahimmat kuumeajat siis vaan öisin,
päivällä ainoastaan kuumehöryistä ja Ainon huuteluista johtuen vajaaksi
jääneiden yöunien jäänteinä oleva väsymys ja rään sumentama pää. Eikä
pieni Aino voi tietenkään ymmärtää äidin väsymystä, vaan huomiota
tarvitaan ihan yhtä lailla. Eikä aurinkoista ja ihanaa tytärtä tästä
ole syyttäminenkään, lähinnä olen onnellinen ettei tauti ole häneen
toistaiseksi joutunut. Aino saa kaiken huomion kuten ennenkin, ehkä
pari pusua poskelle vain vähemmän pöpöjen välttämiseksi.
Tämän feministisen valitusvirren tarkoitus on vain sanoa jälleen kerran
kunnioitukseni meille kotiäideille. Kuten me tiedämme, jos miehet
olisivat tässä samassa tilanteessa jne...
Näin meillä nyt, toivottavasti ensi viikolla paremmin, ilman räkää!
lauantai, 2. syyskuu 2006
Kommentit