No, tapahtumia on taas riittänyt, päätimme tuossa eräänä sunnuntaina vaihtaa maisemaa ja teimme tarjouksen rivitaloasunnosta meren äärellä. Tarjous meni läpi ja kaupat tehdään. Maisemaa siis muutetaan kesällä. Ja urakkana on nyt meille rakkaan, mutta armottomasti liian pieneksi käyvän puutaloasuntomme myyminen. Tässä siis pikaiset selitykset juttujen vähäisyydelle. Ja tässä vielä maistiaisiksi pari pientä kuvaa uudesta kodistamme:
Tässä kotimme siis vielä edellisillä omistajilla, mutta pientä kuvaa silti tulevasta.
Ja nyt sitten Ainon asioihin. Aino viipottaa ja kiipeää kuin viimeistä päivää, on aina aurinkoinen ja valloittava, äidin muru. Uusia sanoja kertyy päivittäin, niitä alkaa olla jo pitkälle toista kymmentä lähes päivittäisessä käytössä olevaa. Lisäksi Aino toistelee kuin papukaija, joten kohta saa todella alkaa varomaan sanomisiaan. Eräänä iltana kun tytär ja isä nauttivat iltapuuroa ja kyseessä oli vauhdikkaampi ilta, puuroa oli enemmän lattioilla ja pöydillä kuin suussa. Isä totesi tyttärelle että jaahas, taitaa olla kikkailua koko syöminen ja tytär tähän että "kikkaa, kikkaa..." ja sama meno jatkuu.
Tähän mennessä karttuneita sanoja voidaan todeta olevan ainakin Alli (koiramme), Kaapo (hoitotädin koira) pullo, pallo, tänne, ätti (rätti), titti (tutti), ankka, hauva, auto, pyöä (pyörä), aptsiin (appelsiini), outo (juusto), anhka (hanska), kenkä, houtu (housut), kakka (joka tarkoittaa vaihtelevasti joko kakkaa tai kukkaa), ihkä (iskä), äiti, mummu. Johan niitä tuossakin! Ja lisäksi koira sanoo vuh (samalla koko tyttö hytkyy n. puoli metriä) ja auto sanoo bruumm. Ja tipu sanoo pip pip.
Ainon kanssa onnistuu jo pienten keskustelujen käyminenkin, ainakin mummu väittää käyvänsä hyvinkin älykkäitä keskusteluja kävelymatkalla hoitopaikasta kotiin. Mummun korvat kuulevat mitä kummallisimmat yksityiskohdatkin.
Kuvan lisäisin vielä Ainostakin, mutta kamera on auton hansikaslokerossa. Ehkä teen sen sitten huomenna...
Ja nyt sitten Ainon asioihin. Aino viipottaa ja kiipeää kuin viimeistä päivää, on aina aurinkoinen ja valloittava, äidin muru. Uusia sanoja kertyy päivittäin, niitä alkaa olla jo pitkälle toista kymmentä lähes päivittäisessä käytössä olevaa. Lisäksi Aino toistelee kuin papukaija, joten kohta saa todella alkaa varomaan sanomisiaan. Eräänä iltana kun tytär ja isä nauttivat iltapuuroa ja kyseessä oli vauhdikkaampi ilta, puuroa oli enemmän lattioilla ja pöydillä kuin suussa. Isä totesi tyttärelle että jaahas, taitaa olla kikkailua koko syöminen ja tytär tähän että "kikkaa, kikkaa..." ja sama meno jatkuu.
Tähän mennessä karttuneita sanoja voidaan todeta olevan ainakin Alli (koiramme), Kaapo (hoitotädin koira) pullo, pallo, tänne, ätti (rätti), titti (tutti), ankka, hauva, auto, pyöä (pyörä), aptsiin (appelsiini), outo (juusto), anhka (hanska), kenkä, houtu (housut), kakka (joka tarkoittaa vaihtelevasti joko kakkaa tai kukkaa), ihkä (iskä), äiti, mummu. Johan niitä tuossakin! Ja lisäksi koira sanoo vuh (samalla koko tyttö hytkyy n. puoli metriä) ja auto sanoo bruumm. Ja tipu sanoo pip pip.
Ainon kanssa onnistuu jo pienten keskustelujen käyminenkin, ainakin mummu väittää käyvänsä hyvinkin älykkäitä keskusteluja kävelymatkalla hoitopaikasta kotiin. Mummun korvat kuulevat mitä kummallisimmat yksityiskohdatkin.
Kuvan lisäisin vielä Ainostakin, mutta kamera on auton hansikaslokerossa. Ehkä teen sen sitten huomenna...
Kommentit