Ainon tyttömäiset piirteet ovat ilmiselvästi heräämässä. Tässä päivänä
eräänä kaivoin esille nuken, jonka Jaakon äiti on aikoinaan Jaakolle
tehnyt. Nukke kaapattiin välittömästi syliin ja se sai osakseen
suunnattomia hellyydenosoituksia ja suukkosateita, sekä paijaamista ja
keikuttelua. Niin uskomattomia reaktioita pieneltä tyttölapselta, joka
ei koskaan ole nähnyt yhtään nukkeleikkiä eikä mitään, mistä mallin
tähän olisi saanut.
Vielä n. kuukausi sitten, kun ostimme Ainolle pienen tyttönuken, tai
oikeammin mollamaijan, sai se saman kohtelun kuin muut "pehmolelut" eli
ihan kiva vähän aikaa, mutta voi myös paiskoa ja hylätä. Nyt tämä
Robert, joksi nukke on nimetty jo aikojensa alussa, saa jatkuvaa
huomiota, häntä asetellaan huolellisesti syöttötuoliin, välillä taas
halaillaan, sitten kuskataan kärryissä ja taas suukotellaan. Robert
löytyy aina ensimmäisenä kun tullaan kotiin tai herätään unilta ja
Robert tunnetaan myös nimellään.
Nyt myös tyttönukke, mollamaija, on saanut saman kohtelun. Välillä
nuket istuvat rinnan syöttötuolissa, välillä rattaissa. Ongelman
muodostaa vain nukkejen kantaminen yhtä aikaa, sillä silloin ei nää
enää eteenpäin ja on vaara kompastua omiin jalkoihin. Ja sekös vasta on
harmittavaa.
Nukkeleikit ovat siis alkaneet! Ja näitä jatkuukin sitten varmasti noin
seitsemän vuotta, mikäli tänä päivänä on vielä niin kuin ennen...
keskiviikko, 21. maaliskuu 2007
Kommentit