Ainon tyttömäiset piirteet ovat ilmiselvästi heräämässä. Tässä päivänä eräänä kaivoin esille nuken, jonka Jaakon äiti on aikoinaan Jaakolle tehnyt. Nukke kaapattiin välittömästi syliin ja se sai osakseen suunnattomia hellyydenosoituksia ja suukkosateita, sekä paijaamista ja keikuttelua. Niin uskomattomia reaktioita pieneltä tyttölapselta, joka ei koskaan ole nähnyt yhtään nukkeleikkiä eikä mitään, mistä mallin tähän olisi saanut.

Vielä n. kuukausi sitten, kun ostimme Ainolle pienen tyttönuken, tai oikeammin mollamaijan, sai se saman kohtelun kuin muut "pehmolelut" eli ihan kiva vähän aikaa, mutta voi myös paiskoa ja hylätä. Nyt tämä Robert, joksi nukke on nimetty jo aikojensa alussa, saa jatkuvaa huomiota, häntä asetellaan huolellisesti syöttötuoliin, välillä taas halaillaan, sitten kuskataan kärryissä ja taas suukotellaan. Robert löytyy aina ensimmäisenä kun tullaan kotiin tai herätään unilta ja Robert tunnetaan myös nimellään.

Nyt myös tyttönukke, mollamaija, on saanut saman kohtelun. Välillä nuket istuvat rinnan syöttötuolissa, välillä rattaissa. Ongelman muodostaa vain nukkejen kantaminen yhtä aikaa, sillä silloin ei nää enää eteenpäin ja on vaara kompastua omiin jalkoihin. Ja sekös vasta on harmittavaa.

Nukkeleikit ovat siis alkaneet! Ja näitä jatkuukin sitten varmasti noin seitsemän vuotta, mikäli tänä päivänä on vielä niin kuin ennen...