Olipa hyvä jumppa tänään! Pelkkää vatsaa ja pakaraa, kyllä tuolla rääkillä pitäisi läski lähteä... Piristää myös äidin mieltä kun pääsee välillä irti kotoa, edes itseään rääkkäämään. Onneksi on tuttipullo ja lapsi jolle ruoka kelpaa lähteestä kuin lähteestä.

Muuten päivä kertoi taas hyvin sen, miten kotirouva elää täysin lapsen aikataulun ehdoilla. Piti lähteä kaupungille puolilta päivin, mutta nukkumisen, syömisen, oksentamisen ja vaatteidenvaihdon ja taas syömisen jälkeen kello olikin jo hyvin kaksi ennenkuin mihinkään pääsi... Joskus asia tuntuu rassaavan ehkä enemmän kun pitäisi, eihän lapsi sitä tahallaan tee. Ja todennäköisesti tämä viivyttely ei ole edes vielä "pahimmasta päästä"! Toivottavasti totun vielä joskus, turha tällaisista asioista hermostuminen ei tee hyvää verenpaineellekaan.

Eilen oltiin Ainon kanssa ekaa kertaa tutustumassa ulkoilmaan ihan hereillä. Tosiaan - ei tyttö ole ollut aiemmin ulkona niin, että todella näkisi myös maisemia, ainahan hän vain nukkuu vaunuissa tai kiitää kaameaa vauhtia kaukalossa autoon ja pois. Kirkas ilma häiki silmiin ja kotipihan maisemat saivat hänet aivan mykistymään!


Typeriä nuo digikameran videopätkätiedostot, minuutin pätkä on kooltaan yli 100 megaa! Laittaisin pätkiä Ainon kikkailuista kaikkien näkyville, mutta kukaan ei kai jaksa latata noin isoja tiedostoja.