Kun Ainolle sanoo höö, se vastaa höö höö!! Tämä on meidän kahden kommunikointia, jonka vain me ymmärrämme. Tosin kun höön sanoo maaten, tulee usein hikka. Se ei ole kivaa, silloin hööttely loppuu. Pitkään hikkaan auttaa vain syli.

Minulla ja kohta kolmikuisella Ainolla on jo ihan omia juttuja. Aamulla Aino jaksaa vähän aikaa maata yksinään hereillä äidin kainalossa, mutta liika on aina liikaa! Yhdeksältä on äidin noustava, silloin soundi muuttuu vihaiseksi! Ensimmäiset hööt vaihdetaankin jo heti aamusta, iloinen ilme on vastassa kun silmät aukeaa ja tulee lupaus kuivasta vaipasta. höö höö!

Tylsää tällä viikolla on ollut tämä sää. Ei yhtään houkuta uloslähtö ja kärryjen työntäminen polvensyvyisissä sohjolammikoissa. Ollaan siis vaan oltu sisällä ja katseltu Frendejä. Tylsää tämäkin pidemmän päälle. Onneksi huomenna voi mennä ryysimään Stockkan hulluille päiville ja tappelemaan muiden äitien kanssa Marimekon tasaraitapaidoista. Kyynärpäätaktiikkaa vaan hiomaan!

Niin se lauantainen entrecotékin onnistui ihan hyvin, tein päälle rakuunakastiketta tuoreesta rakuunasta ja valkoviinistä. Ensi viikonloppuna olisikin tarkoitus tehdä ihan oikeaa juusto-fondyeta. Ei suklaata vähään aikaan...