Huoh, olempas ollut taas ahkera kirjoittaja... Nyt on jo pakko ryhdistäytyä, ennenkuin tulee kuukauden tauko täyteen!

Täytyy sanoa, ja uskallan jopa väittää, etten liioittele lainkaan jos sanon, että kirjoittaminen ei todellakaan ole usein viitsimisestä, vaan todellakin ehtimisestä kiinni. Päivät termiitin kanssa menevät niin jouten, että koneella ei ehdi roikkua, ja kun viimein tuo viitsii nukahtaa, sitä on jo niin loppu itsekin, että kaatuu kuolleena sänkyyn (kun on ensin saanut raivattua lattian näkyviin kaiken romun ja rojun alta ja jynssättyä puurot ja muut tatinat irti pöydän pinnasta...)

No, nyt kuulumisia tältä rintamalta:

Olemme siis olleet ahkeria syksylläkin: olemme reissanneet ah-niin ihanilla ruotsin laivoilla jo kahteen otteeseen. Ensin pikaisesti isän keikkamatkalla Viking Amorellalla (ei uudestaan vähään aikaan, kiitos!) jossa juuri mikään ei miellyttänyt. Eii kanssamatkustajat (en siis tarkoita isän bändiä), ei ruoka eikä edes leikkihuone, jonka lattia oli jäisen kylmä. Toinen reissumme, päivä Tukholmassa - tällä kertaa Silja Linella - oli jo paljon viihtyisämpi. Ruoka ok, laiva aika tyhjä ja rauhallinen ja Tukholma kylmä ja harmaa, mutta mukava. Rahaa meni ja olisi saanut menemään enemmänkin, mutta viihdyimme siis. Ainokin selviytyi pitkästä päivästä vaunuissa mutkattomasti ja laivalla uni maistui. Ravintolassa naapuripöytien asiakkaat saivat osaksensa pelleilyä ja virnuilua ja Silja Europan Silja Landia yllätti monipuolisuudellaan. Jopa minä, joka olen yleensä hyvin skeptinen laivamatkailun suhteen, sanoisin että laivailu oli tällä kertaa ihan mukiinmenevää. Ja Wasa-laiva Tukholmassa oli hieno! Viimeksi ko. museossa olenkin vieraillut aika lailla Ainon ikäisenä...


Edellisviikon vietimme Ainon kanssa Mikon ja Jennin vieraina mökillä Muroleessa. Ainolle tämän kaltainen mökkeily oli uusi kokemus, josta jäi varmasti positiivinen maku suuhun lukuunottamatta muistoksi jäänyttä kovaa yskää, joka ei edelleenkään tunnu oikein helpottavan. Pieniä haasteita toi myöskin kylmä ilma ja mökkeilyyn kuuluvat kylmät lattiat ja takkalämmitys, pukeminen kun ei tunnu olevan pikkuneidin lempipuuhia. Myös kiellot koskea takkaan/kuumaan patteriin ovat Ainolle joko käsittämättömiä tai turhia. Ja ärsyttävät aikuiset ihmiset jaksavat aina vain kieltää, ottaa pois kaikki mielenkiintoiset aarteet (=lattialta löytyneet kuolleet kärpäset tms) tai nostaa pois kaikki saavutettavissa olevat heiteltävät tavarat... kummallista?! Mökkeily kauniissa, ruskan sävyttämässä luonnossa, samoilu metsissä karhuja peläten ja pelästytellen ja syksyn pimeät illat olivat tämän reissun anti.

Tänään olimme hakemassa veneemme Rymättylän Kuristenlahdesta Raision Hahdenniemeen odottamaan talvitelakointia ensi viikonloppuna. Päivä oli aurinkoinen, vaikkakin aika kylmä ja tuulinen. Pääsimme kuitenkin vielä purjehtimaan jonkin aikaa ja Aino pääsi kikkailemaan veneen lattialla keinuvassa ympäristössä. Nyt odottelemme, miten asiat muuttuvat (ehkä myös helpommiksi??) veneessä kun Aino ensi kesän koittaessa kävelee veneessä ihan oikeasti omilla jaloillaan.

Aino on taas lyhyessä ajassa muuttunut yhä energisemmäksi, kaikki ihmettelevät tätä ikiliikkujaa, mutta myös koko ajan vastaanottavaisemmaksi. Nyt tyttö jo taputtaa käsiään ja välillä voi saada jopa käden heilutuksia. Lempipuuhana on  ehdottomasti keräyspaperien levittely ympäri keittiön lattiaa. Suurimmat viholliset taas ovat jalkoihin laitettavat kengät ja pipo päässä. Voi miten joku osaisi sujuvasti kertoa tälle neidille, miten paljon mukavampaa on talvella ulkona, kun päätä ja jalkoja ei palella...