Joo-o, kovin uhkaihin unikoulun aloittamista täällä. Vaan kuinkas kävikään? Edellis lauantaina (siis runsas viikko sitten) uimassa kuulimme hyviä kokemuksia siitä, miten lapsi laitetaan sänkyyn ja annetaan huutaa vaikka tunti putkeen jos niikseen tulee. Ja me julmat vanhemmat olimme tätä valmiita testaamaan.

Aino ilmeisesti kuitenkin kuuli nämä jutut myös ja kas kummaa: siitä päivästä (siis se edellis lauantai) lähtien neiti on mitä kauniimmin mennyt nukkumaan n. klo 20-20.30 ilman sen kummempia huutoja tai hampaiden kiristelyjä. Tyttö jää kiltisti sänkyyn iltapuuron ja hampaidenpesun jälkeen, höpöttää pari lausetta itsekseen ja nukahtaa omia aikojaan. Ja mikä luksusta: tässä uudessa systeemissä jää iltaisin jopa omaa aikaa!

Muutenkin Aino on jälleen valloittavampi ja yhä vastaanottavaisempi. Tosin kieltosanojen noudattaminen on vielä vähän hakusessa. Kun Ainolle sanoo "ei", hän alkaa ravistella päätään kieltävästi, mutta jatkaa edelleen samaa puuhaansa, eli yleensä kasvien repimistä, takan luukun avaamista tai rappujen portissa renkkumista. Vilkutukset tulevat kahdella kädellä valloittavasti ja aploodeja annetaan nykyään lähes kaikelle.

Uusi tuttavuus, leipä, on Ainon mitä suurinta herkkua. Leipää voisi mutustella vaikka palakaupalla. Tosin aika iso osa paloista löytyy kyllä murusina lattialta, sillä hienomotoriikassa on vielä hieman harjoiteltavaa. Kohta alammekin siirtyä oikean maidon juomiseen...