Joo-o, kovin uhkaihin unikoulun aloittamista täällä. Vaan kuinkas
kävikään? Edellis lauantaina (siis runsas viikko sitten) uimassa
kuulimme hyviä kokemuksia siitä, miten lapsi laitetaan sänkyyn ja
annetaan huutaa vaikka tunti putkeen jos niikseen tulee. Ja me julmat
vanhemmat olimme tätä valmiita testaamaan.
Aino ilmeisesti kuitenkin kuuli nämä jutut myös ja kas kummaa: siitä
päivästä (siis se edellis lauantai) lähtien neiti on mitä kauniimmin
mennyt nukkumaan n. klo 20-20.30 ilman sen kummempia huutoja tai
hampaiden kiristelyjä. Tyttö jää kiltisti sänkyyn iltapuuron ja
hampaidenpesun jälkeen, höpöttää pari lausetta itsekseen ja nukahtaa
omia aikojaan. Ja mikä luksusta: tässä uudessa systeemissä jää iltaisin
jopa omaa aikaa!
Muutenkin Aino on jälleen valloittavampi ja yhä vastaanottavaisempi.
Tosin kieltosanojen noudattaminen on vielä vähän hakusessa. Kun Ainolle
sanoo "ei", hän alkaa ravistella päätään kieltävästi, mutta jatkaa
edelleen samaa puuhaansa, eli yleensä kasvien repimistä, takan luukun
avaamista tai rappujen portissa renkkumista. Vilkutukset tulevat
kahdella kädellä valloittavasti ja aploodeja annetaan nykyään lähes
kaikelle.
Uusi tuttavuus, leipä, on Ainon mitä suurinta herkkua. Leipää voisi
mutustella vaikka palakaupalla. Tosin aika iso osa paloista löytyy
kyllä murusina lattialta, sillä hienomotoriikassa on vielä hieman
harjoiteltavaa. Kohta alammekin siirtyä oikean maidon juomiseen...
tiistai, 7. marraskuu 2006
Kommentit