Eli asiaa siitä itsestään. Aino on nimittäin yllättänyt jo pariin otteeseen meidät iloisesti kunnon kakalla - ja kunnon paikassa, nimittäin potassa!
Tämä on niitä harvoja virstanpylväitä, joita ei vauvakirjassa kysytä ja jolle ei ole tehty omaa kehystä tai säilytysrasiaa tai mitään, joten olkoon se blogikirjoituksen arvoinen juttu edes.
Ensimmäinen kerta tuli meille niin yllätyksenä (ennakko-odotukset jokailtaisessa pottaseremoniassa ovat olleet aika skeptiset - ei sinne kuitenkaan mitään tule...) että epähuomiossa myös vihreä leikki-volvo amazon joutui tähän samaan soppaan ja törrötti siis p...ssa pystyssä. Olipa Ainokin hieman yllättynyt kun näki potan sisällön!

Kaikenkaikkiaan hyvää kuuluu. Isä on saanut viettää viikonloppuisin laatuaikaa tyttären kanssa kun äiti on joutunut tekemään töitä viikonloppuisinkin. Ensi vkl menee vielä samaan malliin, mutta uimaan olisi jo kiva pitkän tauon jälkeen päästä.

Ai niin, nyt uskaltaa jo varmasti sanoa, että Aino on oppinut kävelemään. Sen verran vakaasti askel taittuu jo huoneesta toiseen ja pihallakin. Hienosti menee siis!