Lomat on lomailtu, ei auta vaikka hammasta kiristäisi ja itkua vääntäisi. Pakko tarttua taas toimeen ja hypätä arjen oravanpyörään.

Loma Espanjassa oli oikein mukava, oli rentouttavaa päästä pois täältä sateen ja pimeyden keskeltä ja nähdä välillä myös vanhaa tuttua aurinkoa. Ilmat olivat juuri sitä, mitä talvella Espanjassa voi olla, yleensä aurinkoista, päivällä n. 20 astetta, illat ja yöt kylmiä ja pari päivää oli myös pilvistä. Enimmäkseen kuitenkin sitä parempaa Espanjan talvea.

Myös Aino piti kovasti lämmöstä ja auringosta. Tai auringosta ei varmasti niinkään (se kun tuppaa aina paistamaan inhottavasti silmiin) mutta eniten ehkä siitä, että vaatteita ei tarvinnut topata päälle tuhottomia kerroksia ja sadesuojaan ei tarvinnut hukkua. Riitti, että yhden kerroksen puki päälle ja välillä jopa sai olla paljain varpain!

Lentomatkat eivät olleet Ainon mieleen. Lentokoneen ahtaat tilat ja ei-lapsirakkaat kanssamatkustajat rajoittivat Ainon ikiliikkujan elkeitä niin, että jo ensimmäisen lennon (meillä lentoja oli 2 per sivu, eli koneenvaihto Frankfurtissa molempiin suuntiin) ensimmäinen tunti oli liikaa - seurauksena tunnin jatkunut lohduton huuto, ei itku vaan huuto! Siihen raukka sitten nukahti ja heräsi seuraavan kerran vasta Frankfurtin terminaalissa, jonossa seuraavalle lennolle. Onneksi Helvin äiti Janina oli ollut kaukaa viisas ja hankkinut joululahjaksi lehmäkännykän! Sen turvin selvisimme sekä jälkimmäisestä menolennosta että paluulennoista. KIITOS!

Lentokoneen ahtaat ja inhottavat tilat...

Aino sai ensikosketuksia myös hiekkarannan ihanuuksiin. Ostimme tytölle ämpärin ja lapion sekä pari hiekkamuottia. Ilme oli hieman epäilevä kun nämä kädessä laskimme hänet hiekalle, mutta idea selvisi kyllä pian: lapiolla hiekkaa suuhun! Vaan pettymys oli myös suuri kun hiekka ei täyttänyt makuvaatimuksia. Onneksi äiti rakensi hiekkakakkuja hajoitettaviksi ja rannalta löytyi myös monia mielenkiintoisia simpukoita ja roskia tutkittavaksi. Hiekan karvas maku siis unohtui pian.

Hiekkarannan ihanuuksiin tutustumassa

Aino nukkui matkan ajan matkakassissa paremman sängyn puutteessa. Nukkumisen suhteen olisi voinut olla toivomista, vieraaseen paikkaan nukahtaminen tuotti välillä tuskaa ja aamut alkoivat tästäkin huolimatta aina aikaisin- jo ennen auringonnousua. Toisaalta myös hyvä juttu, aamu-uniset vanhemmat olisivat varmasti helposti jääneet sängynpohjalle lojumaan aamupäiviksi ja päivät olleet paljon lyhyempiä. Nyt ehdittiin tehdä paljon joka päivä ja joka ilta väsytti mukavasti ja unta ei tarvinnut kauaa huhuilla.

      

  Isin selässä mäkikävelyllä                

  
Alhambran palatsin pihalla tankkaustauolla

Vuosi vaihtui Fuengirolan kaupungissa, alkuillan vietimme Intialaisessa ravintolassa, myös Aino söi kanssamme intialaista ruokaa (ainoa tapa pitää hänet pöydässä paikallaan on antaa maistaa kaikkea) kuten mango-chutneyta, minttu-jugurttikastiketta ja pompidou-leipää. Uni kuitenkin voitti viimein ja huolimatta ravintolan meluisista asiakkaista, Aino nukkui rattaissaan paria tuntia ennen vuodenvaihdetta. Kun siirryimme torille varsinaiseen uudenvuoden juhlaan, muutamat raketit ja pommien pauke sai Ainon heräämään hetkeksi hämmästelemään valoloistetta, lamppuja ja tähtisädetikkuja. Reippaasti Aino jaksoi naureskella unenpöppöröisenä hetken, kunnes nukahti taas autoon paluumatkalla kämpille. Ja näin oli vuosi vaihtunut.

Aino intialaisessa ravintolassa uudenvuoden aattona

Joulusta Aino ei tällä kertaa päässyt nauttimaan, sillä jouluaatonkin vietimme rannalla eikä joulupukkia näkynyt. Pienen paketin pukki oli Ainolle kuitenkin muistanut jättää. Ensi joulua vietämme sitten vähän perinteisemmissä merkeissä.

Matka oli siis kaikilta osin hyvin onnistunut. Laitan muutamia kuvia heti kun saat aikaiseksi pienentää tiedostokokoja. Valitettavasti Ainolle niin rakas ankka jäi kaikessa kiireessä ja kotiinlähtötohinassa epähuomiossa auton takapenkille ja on nyt lomaillut yhden ylimääräisen viikon. Kuuleman mukaan hän on jo saanut paluumatkan buukattua ja on kotiutumassa tämän viikon lopulla. Ehkä yksi ylimääräinen lomaviikko teki ankalle vain hyvää...