Kaikki mukava päättyy aina liian aikaisin... Juuri kun ehdin tottua isän kotona olemiseen, koitti taas töihinpaluu ja me jäimme kotiin keskenämme. Isovanhemmat tosin kaappasivat koiran eilen hoitoon (he siis VAATIVAT koiran itselleen, me emme pyytäneet!) joten nyt ollaan ihan kahdestaan.

Pääsiäisenä matkailimme Längelmäellä Suomisen perheen mökillä. Aivan ihanaa! Aurinko paistoi ja lapsenvahteja riitti, me jopa saimme Jaakon kanssa yli tunnin aikaa tehdä kahden kesken lumikenkälenkki keväthagilla. Nenänpäähän tarttui jopa pari pisamaa kevätauringosta. Ja kuten yleensä, ruoka oli taas todella maittavaa ja sitä riitti...



Mökillä oli myös Allin vanhemmat, Pinja ja Pepe sekä veli Cesar. Todistettua tuli, että meidän koirassa ei ole varsinaista vikaa, vaikka käyttäytyy niinkuin käyttäytyy, sillä nämä muutkin koirat kyllä vinkuvat ja ulisevat ja vaativat syliin ja nukkuvat peiton alla ja käyttäytyvät epäkoiramaisesti. Olisi taas niin loistavia videopätkiä ulinasta, mutta syyttäen tiedostokokoja jätän ne näyttämättä.

Nyt harjoittelemme Ainon kanssa ahkerasti kääntymistä. Uskon, että jo viikon parin sisällä tästä aiheesta on iloista kerrottavaa...