Kesällä kirjoittelu, yleensäkään koko koneella käyminen on vähäisempää, mutta se sallittaneen sillä nyt on aika kerätä auringonsäteitä varastoon tulevalle talvelle.
Tapahtumaa on siis taas riittänyt. Kun viimeksi olimme rannalla ruikuttamassa kisaveneiden perään, heti seuraavana sunnuntaina pääsimme merelle itsekin. Kävimme koneajelemassa reitillä Raisio - Rajakari - Raisio. Ja olihan se mukavaa, Ainonkin mielestä! Vene keikkui mukavasti aalloissa ja keulahyttiin sai turvallisen kolon, jossa voi pyöriä ja kieriä turvallisesti loukkaamatta ja tippumatta. Edes pelastusliivit eivät olleet enää yhtä inhottavat päällä. Niitä testattiin myös vedessä vauvauintikerralla ja hyvin kelluttivat, se oli jopa ihan naurun arvoista mukavaa!

113345.jpg
Pinnanaiset
Neuvolassa vierailimme juhannusta edeltävänä torstaina mittauttamassa tyttö ja saamassa tehosterokoite. Mitat olivat 7730 g ja 63 cm. Rokotuksesta Ainolle nousi kova kuume, joka veti tytön täysin voimattomaksi ja surkeaksi, jopa niin että äitikin melkein itki. Onneksi suppo vei kuumeen nopeasti pois ja uni paransi olon, niin että illalla oltiin jo merellä ja matkalla juhannuksenviettoon.
Juhannus menikin mallikkaasti merellä, purjehtiminen on ilmeisesti todella Ainon mieleen, koska vene liikkuu tasaisesti keinuen ja unettavasti. Gontza-koira oli enemmänkin se joka veneessä pelkäsi, vaikka oli aiheessa periaattessa konkari. Gonza-raukka löysi turvapaikan sitten Ainon kopasta. Hyvä niin, vauvan haju ehkä rauhoittaa! Ainoastaan vinssin äänet kryssittäessä (vastatuuleen purjehtiminen "siksakkia" tekemällä) häiritsivät untaan odottavaa tyttöä välillä pistopunkassa. Vinssi kun lauloi suoraan yläpuolella, n. puolen metrin päässä ja vain muutaman minuutin välein! Sensijaan Volvo Pentan ääni, jopa yksipyttyinen nakutus, rauhoitti tytön oitis syvään uneen.

Nyt on isällä lomaa ja vietämme siis kaikki lomapäiviä ilman päivärutiineja. Nukumme pitkään ja purjehdimme kun säät sen sallivat. Siis hyvää kesää kaikille!