Ainosta on tullut mahoton pajattaja. Tyttö jaksaa selittää koko hereilläoloaikansa suu vaahdossa jos jonkinlaista tarinaa. Viime keskiviikkona Aino päätti minulle kesken kauppareissun "ei saa töniä!". Tätä hän jaksoi toistaa monen monituista kertaa. Myös "Oviauki!" ja "Alli, emmi (remmi), pissalle!" kuuluu suosikkeihin. Lisäksi tulee todettua tuhannesti päivässä, mikä on isän tyyny, äidin housu ja Ainon lähes kaikki.

Eli lauseiden - tai ainakin sanaparien rakentelu on alkanut. Sanoja yhdistetään vaihtelevasti hyvällä ja huonolla tuurilla yhteensopiviksi ja välillä kiristetään hermoja kun isi tai äiti ei ymmärrä.

Niin ja oli sille "ei saa töniä" -jutulle selityskin. Aino oli hoidossa käyttäytynyt kovakouraisesti kaveriaan Mikua kohtaan, jonka seurauksena oli joutunut miettimistuoliin ja saanut toruja, jotka olivat purreet tyttöön ilmeisen hyvin. Nyt aina kun Aino tekee jotain tyhmää, se on hänen mielestään "töniä".

Ja niin, muutto on siis about suoritettu, vielä muutamia epäselviä tavararöykkiöitä, mutta pääpiirteissään valmista. Ja ensimmäisen viikon jälkeen tunnelmat ovat positiiviset, hyvin ollaan viihdytty Kuusistolaisina rivitaloasukkeina.