Vuoden vaihteen jälkeen alkanut perhepäivähoitoaika on lähtenyt käyntiin vähän kangerrellen. Ensin Aino jäi aamulla ihan hyvillä mielin hoitoon, mutta pian äidin lähdön jälkeen oli tullut itku, jota oli riittänyt vaihdellen lähes koko päivän. Sairaus tietysti katkaisi hoitopäivät pieneksi aikaa ja tämän jälkeen jo aamulla hoitoon jääminen on tuntunut hankalalta. Itku on kuulemma loppunut lyhyeen, mutta äidin oloa töissä ei helpota se, kun tyttö jää aamulla perään itkemään. Tämän viikon maanantaina hoidossa oli kuulemma jo mennyt hienosti ja aamulla Aino jopa itse halusi Maiju-hoitotädin syliin. Mutta pahaksi onneksi nyt Maiju itse on ollut sairaana pari päivää, joten toivottavasti tämä kahden päivän mummulahoito ei ole palauttanut asiaa alkutekijöihin.

Muuten Ainosta on tullut erittäin pirteä ja puhelias neiti, joskin hyvin itsetietoinen ja itsepäinen myös. Aino viihtyy jo jonkin aikaa mm. kirjoja lukien eivätkä sivut ole heti riekaleina. Omat kirjat löytyvät kirjahyllystä hienosti ja niitä ojennellaan luettavaksi tiuhaan tahtiin. Myös erilaiset palikkatestit ovat saaneet suosiota, puinen palapeli ja palikkapelle eritoten. Idea palapelistä on jo alkanut valjeta, kohta siis rakennellaan jo tuhannen palasen maisemia!


Kävelemistä Aino vielä jännittää, vaikka kyky siihen selvästi olisi, itseluottamus puuttuu. Sormesta pitäen askel taittuu jo hienosti, ehkä kohta kävellään jo ilman tukea.