Pientä liikehdintää asian eteen alkaa tapahtua. Muuttolaatikot ilmestyivät vuorokauden sovittua myöhemmin ovellemme ja niihin on muutaman laatikon verran eksynyt tavaraa. Haikein mielin luovuimme kahdesta ISOSTA pahvilaatikollisesta vanhoja VHS-kasetteja, koska tekniikka on säälimättä ajanut ohitse, eikä meilläkään ole enää laitetta näiden katselemiseen. Sääli tuhota vanhoja klassikkoelokuvia, mutta ovatpahan myös aika turhaa tilanviejää.
Romuja riittäisi poisheitettäväksi, joku kumma määrää vaan aina säilömään nurkkiin vuosikertatavaraa muutosta toiseen. Ehkä vielä joskus voin tätäkin käyttää jne... Kumpa osaisi olla varma, ettei tule mitään näistä romuista koskaan enää kaipaamaan.
Ainon kanssa pakkaaminen on astetta haastavampaa, me pakkaamme ja Aino purkaa. Yrittää kyllä auttaa, mutta tavaroiden siirtäminen laatikosta toiseen ei varsinaisesti vie asiaa eteenpäin. Lisäksi tällä viikolla Ainossa on ollut havaittavissa jotain eksponentiaalisesti lisääntynyttä aktiivisuutta, sillä normaalistikin Duracell-pupun lailla käyttäytyvä nuorineiti on todella pysäyttämätön. Ja mikä parasta - myös yöllä! Siinä on isän ja äidin ihan turha haaveilla levollisista yöunista.

Onneksi lauantaiksi, eli varsinaiseksi muuttopäiväksi on lupautunut apujoukkoja ihan kiitettävä kööri. Jos jollain muuttojalka vielä vipattaa, tervetuloa remmiin!