Enpä olisi uskonut, että siivoaminen voi tuntua niin rentouttavalta... Tänään se todella tuntui!

Meidän oli tarkoitus lähteä tänään purjehtimaan päiväksi. Ainolle oli buukattu hoitopaikka, syksyn kelit kun voivat olla arvaamattomia ja taka-ajatuksena oli myös juhlistaa pari viikkoa sitten ollutta hääpäivää jonkinlaisella aterialla.

Aamulla säätiedoituksen kuunneltuamme tulimme kuitenkin toisiin aatoksiin - sadetta lupailtiin koko päiväksi ja tuultakin reippaanlaisesti. Ei siis merelle, mutta koska hoito oli sovittu niin miksi sitä korttia ei käyttäisi kuitenkin. Lapset (meidän tapauksessa siis lapsi ja koira) hoitoon ja mitä me tekemäään: siivoamaan kotia! Oli ihanaa imuroida kun kukaan ei tullut auttamaan siinä ( vaikka on toki ihanaa että puolitoistavuotias haluaa olla avuksi kaikessa), pestä keittiön lattia, laittaa puuttuvat taulut seinälle, juoda välillä kahvit rauhassa, lajitella miljoonat eri muutossa ylimääräiseksi jääneet ruuvit paikoilleen, laittaa lelut järjestykseen ja vaatteet kaappiin. Ja lopputulos jopa näytti hyvältä!

Loppupäivä olikin sitten varsinaista luksusta, kävimme tutustumassa Aboa Vetuksen Mikael Agricolasta kertovaan näyttelyyn ja Ars Novan Turku Biennali 2007 -näyttelyyn. Edellisistä ensimmäinen tosin oli enemmän meidän mieleen, nykytaide on aina vähän arvaamatonta, vaikka on toki hienoa että käytetyistä leipäpaketeistakin saadaan taidetta. Päivämme kruunasi päivällinen ravintolalaiva Cindyn salongissa - kukaan ei vetänyt pöytäliinaa alas tai vaatinut maistaa jokaista lautasen herkkua. Ja keskustelukin onnistui ihan normaalilla tyylillä ilman keskeytyksiä. Näimmepä jopa tasavallan presidentin joka tuotiin veneellä Kultaranta VII Aurajokeen ja hetkeä myöhemmin kiikutettiin pois.

Kun Aino haettiin kotiin mamman ja taatan luota, oli hän virtaa täynnä ja iloinen nähdessään isän ja äidin. Ja ehkä isällä ja äidilläkin taas hiukan enemmän virtaa pyörittää tätä showta. Eläköön vapaapäivät!