Sainpas aikaiseksi kerrankin sen verran että pääsin hallintasivulle ja kirjoittamaan tänne. Kiitos siitä kuuluu kannustusjoukoille, koitan parhaani mukaan pitää teitä ajantasalla!

Koska kuvia ei ole näkynyt aikoihin, tässä tulee muutama:

305092.jpg
Kärryt ovat nyt huudossa!
Eli Taaperokärryt. Tosi kuumaa kamaa tänä päivänä! Niiden metsästämisessä oli hommansa, ensin tuli lainakärryt, kiitos Lotalle ja Kreetalle, sitten kummisetä Makke keksi jostain nettikaupasta ihan omat vastaavat. Ongelmaa siis aiheutti lähinnä Brion kummallinen tuotteiden väriuudistus (mustia leikkikaluja lapsille?? Ei kiitos ainakaan meille!) ja ihmisiin iskenyt vimma käyttää taaperokärryjä sisustuselementtinä (kummallista...). Kärryt olivat siis pitkään loppu maahantuojalta ja kun tuli, tuli mustia. Kiitos siis kummisedälle perinteisistä, puna-keltaisista kärryistä!

Niillä nyt sitten päristellään menemään, välillä kyydissä on Nalle Puh, välillä Aino, välillä mennään jaloilla ja välillä polvilla eteenpäin, mutta seinät, hyllyt ja kasvit saavat kyytiä, se on varmaa!


       305094.jpg
Mitä tarkoitusta tällä on? Se on vielä salaisuus..

Aino on siis saanut myös oman, kauniin vaaleanpunaisen potan, mutta sen tarkoitus on vielä jäänyt epäselväksi. Joka ilta äiti istuttaa Ainon potalle ja keksii paljon kaikkea tekemistä, kirjojen lukua ja palikkatestejä. Kummallista... Pottaan ei siis ole ilmestynyt vielä mitään, ei pisaran pisaraa. Vaan annas olla kun tyttö konttaa ilman vaippaa lattialla. On lähes päivänselvää, että alle puolessa minuutissa on lattialla nätti lätäkkö pissaa! Potan käyttötarkoitusta siis haetaan vielä.

305093.jpg
Oma lusikka on kova juttu!

Niin... varsinkin iltapuuron kanssa! Kun väsy alkaa voittaa, alkavat myös otteet olla hiukan holtittomia. Oma lusikka on kyllä tosi in, mutta puuron paikka on joko katossa tai lattialla, harvemmin suussa. Liisterimäistä lastenpuuroa on myös ilo rutistella käsissä ja sillä saa maalattua keittiön pöydälle ihan uuden ärtsyn pinnan! Syömistä harjoitellaan kuitenkin, eihän tässä vielä mikään kiire ole.. Ja saahan Allikin joskus maistaa jotain herkkuja pöydästäkin, Aino on pöydästä antamisen suhteen vähän lepsumpi kuin me muut.

Tällaista meillä siis. Arjen pieniä ihmeitä ja auringonpilkahduksia sateiseen maailmaan. Aino aloittaa 2.1. perhepäivähoidossa, kaksi kertaa on tätä jo harjoiteltu. Toisten lasten hyväksyminen on vielä hieman vaikeaa, hoitajan Aino hyväksyy täysin ehdoitta. Ehkä pienellä totuttelulla suloisesta Veeti-pojasta tulee vielä Ainolle hyvä leikkikaveri.

Perjantaina nostamme kytkintä ja suuntaamme kohti Espanjaa, Calahondan viihtyisää saksalais-brittiläistä lomayhteisöä. Meiltä kaikilta siis oikein lämmin jouluhalaus teille, ystäväiset! Ensi vuonna uusin kujein!