Koska kuvia ei ole näkynyt aikoihin, tässä tulee muutama:
Kärryt ovat nyt huudossa!
Eli Taaperokärryt. Tosi kuumaa kamaa
tänä päivänä! Niiden metsästämisessä oli hommansa, ensin tuli
lainakärryt, kiitos Lotalle ja Kreetalle, sitten kummisetä Makke keksi
jostain nettikaupasta ihan omat vastaavat. Ongelmaa siis aiheutti
lähinnä Brion kummallinen tuotteiden väriuudistus (mustia leikkikaluja
lapsille?? Ei kiitos ainakaan meille!) ja ihmisiin iskenyt vimma
käyttää taaperokärryjä sisustuselementtinä (kummallista...). Kärryt
olivat siis pitkään loppu maahantuojalta ja kun tuli, tuli mustia.
Kiitos siis kummisedälle perinteisistä, puna-keltaisista kärryistä!
Niillä nyt sitten päristellään menemään, välillä kyydissä on Nalle Puh, välillä Aino, välillä mennään jaloilla ja välillä polvilla eteenpäin, mutta seinät, hyllyt ja kasvit saavat kyytiä, se on varmaa!
Niillä nyt sitten päristellään menemään, välillä kyydissä on Nalle Puh, välillä Aino, välillä mennään jaloilla ja välillä polvilla eteenpäin, mutta seinät, hyllyt ja kasvit saavat kyytiä, se on varmaa!
Mitä tarkoitusta tällä on? Se on vielä salaisuus..
Aino on siis saanut myös oman, kauniin
vaaleanpunaisen potan, mutta sen tarkoitus on vielä jäänyt epäselväksi.
Joka ilta äiti istuttaa Ainon potalle ja keksii paljon kaikkea
tekemistä, kirjojen lukua ja palikkatestejä. Kummallista... Pottaan ei
siis ole ilmestynyt vielä mitään, ei pisaran pisaraa. Vaan annas olla
kun tyttö konttaa ilman vaippaa lattialla. On lähes päivänselvää, että
alle puolessa minuutissa on lattialla nätti lätäkkö pissaa! Potan
käyttötarkoitusta siis haetaan vielä.
Oma lusikka on kova juttu!
Oma lusikka on kova juttu!
Niin... varsinkin iltapuuron kanssa! Kun
väsy alkaa voittaa, alkavat myös otteet olla hiukan holtittomia. Oma
lusikka on kyllä tosi in, mutta puuron paikka on joko katossa tai
lattialla, harvemmin suussa. Liisterimäistä lastenpuuroa on myös ilo
rutistella käsissä ja sillä saa maalattua keittiön pöydälle ihan uuden
ärtsyn pinnan! Syömistä harjoitellaan kuitenkin, eihän tässä vielä
mikään kiire ole.. Ja saahan Allikin joskus maistaa jotain herkkuja
pöydästäkin, Aino on pöydästä antamisen suhteen vähän lepsumpi kuin me
muut.
Tällaista meillä siis. Arjen pieniä ihmeitä ja auringonpilkahduksia sateiseen maailmaan. Aino aloittaa 2.1. perhepäivähoidossa, kaksi kertaa on tätä jo harjoiteltu. Toisten lasten hyväksyminen on vielä hieman vaikeaa, hoitajan Aino hyväksyy täysin ehdoitta. Ehkä pienellä totuttelulla suloisesta Veeti-pojasta tulee vielä Ainolle hyvä leikkikaveri.
Perjantaina nostamme kytkintä ja suuntaamme kohti Espanjaa, Calahondan viihtyisää saksalais-brittiläistä lomayhteisöä. Meiltä kaikilta siis oikein lämmin jouluhalaus teille, ystäväiset! Ensi vuonna uusin kujein!
Tällaista meillä siis. Arjen pieniä ihmeitä ja auringonpilkahduksia sateiseen maailmaan. Aino aloittaa 2.1. perhepäivähoidossa, kaksi kertaa on tätä jo harjoiteltu. Toisten lasten hyväksyminen on vielä hieman vaikeaa, hoitajan Aino hyväksyy täysin ehdoitta. Ehkä pienellä totuttelulla suloisesta Veeti-pojasta tulee vielä Ainolle hyvä leikkikaveri.
Perjantaina nostamme kytkintä ja suuntaamme kohti Espanjaa, Calahondan viihtyisää saksalais-brittiläistä lomayhteisöä. Meiltä kaikilta siis oikein lämmin jouluhalaus teille, ystäväiset! Ensi vuonna uusin kujein!
Kommentit